En ole vähään aikaan jaksanut kirjoitella tänne, mutta ehkä se annetaan anteeksi masennuksen ja kiireisyyden takia. Kiinnostavaa näissä kuukausissa on se, miten jokaisella on tavallaan oma persoonansa, jota en ole ennen kunnolla pistänyt merkille. Elokuussa oli aivan kesäistä, mutta oli hieman syksyinen olo. Syyskuussa alkoi ruska hiipiä puihin, muttei aivan täydellä voimalla. Ja lokakuussa tulee syksyistä kylmyyttä ja ruska pääsee vauhtiin. Myrskyt ilmestyvät kuvaan.

Tässä istuessani huomaan, että ikkunani villiviini on saanut punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä, vaikka ikkunan keskustassa villiviini onkin vielä pääosin säilyttänyt vihreän värinsä.

Minä ja koulukaverini A saimme pari päivää sitten vihdoinkin tilauksen. Teemme kaksi 25 hlön prinsessakakkua ja n. 5hlön gluteenittoman prinsessakakun. Itse kakkujen teko on helppoa, mutta kiinnostavinta oli se, että niiden päällä pitää olla suklaasta tehtyjä perhosia. Teimme niitä 8h toissapäivänä ja 4h eilen. Ja minä niin rakastan vielä spritsaamista, joten työ oli aivan mielettömän ihana. Välillä tosin meinasi mennä hermot kun yritin irrottaa perhosia kalvolta: repeilivät hieman, mutta koska meidän piti vahvistaa niitä takaosasta, sain liimattua niitä kasaan uudella suklaakerroksella. Osa onnistui, osa onnistui vielä paremmin. Ja tietenkin valitsemme sitten ne, jotka ovat parhaimpia. Oli muuten hauskaa värjätä valkosuklaata eri vaaleanpunaisen sävyihin - tyttölapsen ristiäiskakut siis kyseessä.

Minua ärsyttää eräs vanha ystäväni. Viime vuonna, vai olisiko se ollut edellisenä, ehdin tavata häntä kun minulla oli enemmän aikaa. Ainakin toissavuonna tapasin kunnolla kun oli välivuosi enkä ollut mennyt ylioppilaaksi tulon jälkeen mihinkään opiskelemaan. Jotenkin nyt kun olen joskus yrittänyt ehdottaa hänelle, että tapaisimmeko, tyyppi on käyttäytynyt oudosti, ikään kuin halveksuvasti, aivan kuin se että minä olen amiksessa ja kiinnostunut mielenterveyshäiriöisistä ihmisistä ja nk. huonommassa asemassa olevista, ja hän on teekkari ja opiskelee tärkeitä yliopistollisia juttuja niin... Ikään kuin se tekisi minusta huonomman.

Kerrankin ehdotin hänelle tekstarin muodossa, että voisin nähdä, mutta minulla olisi pyörä matkassa. Hän sanoi heti, että ei käy, koska hän EI HALUA JUOSTA PYÖRÄN PERÄSSÄ. Siis mitä ihmettä? Jos minulla on pyörä matkassa, se ei tarkoita että pyöräilen täyttä vauhtia ja toinen juoksee pyörän perässä. Ja jos pyöräilisin, osaan pyöräillä kävelyvauhtia. Olin itse ajatellut, että talutan pyörää ja ehdimme jutella. Mutta neidille se ei sopinut. Sanoin että ei sitten. Vähän aikaa meni ja tyyppi kysyi että mennäänkö. Sanoin että ei, sähän et halunnut juosta pyörän perässä ja olen jo sopinut muuta. Ja siitäkös tyyppi raivostui verisesti.

Kyseisen ihmisen ongelmana on se, että hän voi kyllä sanoa suoraan mitä haluaa, mutta jos minä sanon jotain suoraan, jotain, missä ei edes olisi mitään loukkaavaa, niin hän suuttuu heti. Ja sitten alkaa kuukauden-parin mykkäkoulu. Kerrankin tuossa aiemmin olin pyytänyt kaksi ystävääni T:n ja S:n luokseni. Äidillä oli ollut juuri edellisenä päivänä pyöreiden vuosien syntymäpäivät, joten hän ei jaksanut laumaa ihmisiä kotiinsa. Eikä muutenkaan huoneeseeni mahtuisi, tämä on pieni ja kapea. Noh, S kertoi, että tämä hlö tulee. Olin että mitä ihmettä. Tyyppi oli kutsunut itse itsensä ja jouduin sanomaan hänelle, että nyt ei käy. Siitäkin tuli sitten parin kuukauden mökötysjakso.

Ei tässä vielä kaikki. Kun olin joutunut netissä ahdistelluksi vähän vakavemmin ja kerroin siitä entiselle ystävälleni soittaessani, hän vain nauroi ja totesi, että tuollaista sattuu vain sulle. Olin että miten niin? Olenko minä sitten huonompi kuin hän, eri lokerossa? Oliko hän muka niin paljon parempi ihminen, että HÄNELLE ei voisi sattua mitään tuollaista?

Lisäksi kyseltyäni ystäviltäni S:ltä ja L:ltä kyseisen henkilön käyttäytymisestä heidän seurassaan, he kertoivat että tyyppi käyttäytyy aivan normaalisti. Ensimmäisenä päähäni nousi ajatus, että tietenkin, hehän ovat yliopistossa. Mutta voisiko se olla pelkkä syy? En halunnut uskoa, että entinen ystäväni pitäisi minua huonompana opiskellessani amiksessa. Mutta niin vain näyttää tapahtuvan. Ystäväni kertovat, että tuo tyyppi sanoo, että käyttäydyn hieman oudosti ja hän ei näe minua niin usein. Ai käyttäydyn oudosti? Hän siis saa sanoa mitä haluaa enkä minä saisi reagoida siihen? Ja tietenkään hän ei näe minua usein, koska en halua nähdä häntä. En halua olla sellaisen ihmisen seurassa, joka pitää minua huonompana kuin itseään, loukkaa jatkuvasti ja mököttää kuukausia jos sanon jotain lievempää suoraan kuin mitä hän minulle sanoisi. On ikävää, että lapsuudenaikainen ystävä menetetään, enkä haluaisi niin käyvän, mutta joskus niin vain tapahtuu. Se on ikävää.