Ja sitten on Samhain. Samhain on wiccalaisen uskonnon yksi sapatti, ja sitä vietetään yleisimmin 31. lokakuuta. Samhainia pidetään kuolleiden päivänä (vrt. Suomessa vainajain muistopäivä) ja muinoin laitettiin kynttilä avonaiselle ikkunalle kutsumaan poisnukkuneita tuttuja käymään. Amerikassa juhlitaan halloweenia, mutta se on juhlana lähempänä rahantuhlausmarssia ja karkkien antamista lapsille kuin aitoa juhlaa.

Ostin vähän aikaa sitten oranssin vaahteranlehtikuvioisen lyhdyn Tiimarista ja torilta kurpitsan. Sellainen iso kurpitsa olisi ihana, mutta ne ovat kalliita, kilohinta on noin kolmea euroa. Sitten hankin Tiimarista myös silmämunan näköisiä suklaita. En ole niitä vielä uskaltanut syödä.

Mietin, mitä teen Samhainina. Kuten ystäväni T on sanonut, samhain on yksi parhaimmista juhlista vuodessa. Täytyy myöntää, että hän on oikeassa, vaikka synkkyys ja pimeys ahdistavatkin. Mutta syksy ja siihen liittyvä samhain tuo taas mukaan kynttilät ja teen sielut, suloiset kissat ja kauniit kurpitsat.

Jos olisi omakotitalo, olisi mahtavaa laittaa ovelle heinällä täytetty variksenpelätti, ehkä jopa kaksi. Toiseen voisi piilottaa jonkun, joka kävijöiden kohdalla pomppaisi ylös. Mutta sellaista on lähinnä muualla. Meille ei ole tainnut koskaan tulla keppostelijoita.

Mitä sitä tekisin samhainina? En taida uskaltaa laittaa ikkunalle kynttilää, sen verran hermostuttaa näkymättömät oliot. Mutta Hamlet- siiltä (18.10.06 - 15.10.08) olisi kiva katsella, jopa kun se olisi näkymätön. Ja mummin kanssa olisi kiva vaihtaa sananen tai edes nähdä hänen hymynsä. En kuitenkaan uskalla. Hermostuttaa helposti. Mutta kynttilöitä aion polttaa.

Olisi ihana tehdä erilaisia kammottavia ruokia. Joskus tein makaroni-nuudeliaivokipon, ja makaronit sekö nuudelit värjäsin punaisella elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi... Kukaan ei jostain syystä syönyt ruokaa... Laitoin siihen vielä ketsupilla naaman.

Ehkä saisin jonkun kaverin viettämään samhainia/halloweenia. Minä viettäisin samhainia, muut ei-wiccalaiset halloweenia.