Meillä oli sitten koulussa tänään aiheena kahvikakut. Valittiin Jannen kanssa sellainen keitettävä massa, jossa oli 2,4L vettä, 2400g sokeria 2800g pilkottua ananasta. (plus muut aineet keittämisen jälkeen) Ja sitä piti hämmentää ja keitellä nelisen tuntia. Tuli sellainen noitamainen olo, kun eilenkin sitä kinuskia keittelin. Epäilimme kovasti kakkujen maukkautta ja ulkonäkökin oli outo. Ne paisuivat uunissa törkeän paljon. Aivan kuin kakkuvuoksiin olisi tungettu jättiläisiä. Mutta maku oli ihan hyvä.

Eräs ryhmästämme oli vienyt kaverinsa kanssa omat kakut myymälään ja siellä oli ollut eräs vanha nainen, joka oli kehottanut ryhmäläistä laihduttamaan koska hän ei ole samankokoinen kuin kaverinsa. Sitä herää ajatus, että kylläpäs nykyajan vanhat ovat röyhkeitä. Ja sitä sanotaan, että nuorissa on vika. Eipä heidän hirveästi tehnyt mieli kaupata kakkuaan sille tyypille. Mitähän sen naisen päässä liikkui? Ollaan sentään palvelualojen oppilaitoksessa, miksi meille pitää vineä ulkonäöstä vaikka teemme työt poissa yleisön silmistä? Aika reilua.

Ihanaa kun on viikonloppu. Pelasin hieman Stepmaniaa ja ehkä jatkan myöhemmin taas. Mietin, ehdinkö nähdä Terhiä tänään. Ollaan sitten kuin paita ja perse.