Heräsin tuossa kymmenen maissa kun äiti oli suihkussa. Ja sitten menin pötköttelemään televisiohuoneeseen, mutta unesta ei pahemmin tullut mitään kun nuo remonttisedät tuolla porailivat jotain parvekkeilla.

Mietin, jos kaverini T olisi tullut tänne käymään, vielä kun on vähän flunssaa, mutta kävikin niin että olen menossa tässä iltapäivällä käymään hänen luonaan. Saamme olla vieläpä aika rauhassa kun hänen 3,5v poikansa on muualla käymässä, varmaan iso-isovanhemmilla. T sanoi, että eilinen oli sen verran hektinen että haluaisi olla kotona. Ja eihän se minua oikeastaan haittaa, pitää vain saada tämä perse tästä tuolista ylös. Hiuksetkin pitäisi pestä.

Huomenna aloitamme Elma-messujen marsipaani-ja piparivalmistelun. Pitää katsoa, millaisissa vaatteissa olemme messuilla, marsipaanit pitää raahata paikalle ja piparit kantaa laatikoissaan. Kyseessähän ei ole mitenkään tavanomaiset ja tavallisen kokoiset piparit, vaan aihealueita Muumeista joulupukkiin ja rekeen. Itselläni on tosiaan Metsäneläinten joulu, kuten alempaa käy ilmi. Pipareista piti tehdä isoja ja ne piti koristella värjätyllä koristemarengilla.

Tuolla on todella harmaa ilma. Taivas on harmahtavanvalkoisen pilvimassan peitossa, kuusetkin näyttävät harmahtavilta. Villiviinistä ikkunan edessä ei ole jäljellä kuin pari kuivunutta ja käpristynyttä lehteä. Vastapäisen talon viereinen koivu näyttää paljaalta. Pidän syksystä, kunhan on ruskaa. Vuoden kuukausista pahimmat ovat marras-huhtikuu. Huhtikuu menettelee juuri ja juuri, mutta sekin on aika ankea, vaikka loppupuolella onkin vappu ja nimpparit. Pahinta joulukuussa on se, jos ei ole kunnolla lunta. Silloin kun minä synnyin, eli 15.12.1988, satoi kuulemma lunta, oli lunta ja oli vieläpä pakkastakin. Mitä nykyään on? Tyyliin sataa vettä ja on harmaata. Että hyvää joulukuuta vaan...

Jotenkin hermostuttaa se, että ensi kuu on joulukuu. Tässä kuussa on vaikka mitä, mitä pitää tehdä. Elma-messut, Seurasaaren joulupolku, mikrobiologian lopputehtävä (eli minulla ja A:lla Maito ja maitotuotteet, lyhyehkö esitelmä niistä ja niiden haitallisista mikrobeista. Ja sitten ensi viikolla alkaa työharjoittelu Kakkukeisarilla. Apua. Ja sitten on vielä pari lääkäriaikaa... Kauheasti menoja. Onneksi aloitin joululahjojen suunnittelun ja keruun jo joskus syyskuussa. Mutta silti hermostuttaa.

Nyt ne remonttisedät taas aloittivat poraamisen. Vaikka ne poraavat toisella puolella asuntoa, ääni kantautuu kuitenkin tänne. Onneksi eivät remontoi tuuletusparvekkeita vielä, saa katsoa rauhassa ulos. Tuon parvekeremontin pitäisi valmistua joulukuuksi. Ovat ehtineet jo valaa uuden parvekkeen. Vielä lisäävät jossain vaiheessa kaiteet ja laatoituksen. Aikaisemmassa parvekkeessamme ei ollut laatoitusta, vain pelkkä betonilattia. Käy sitten luultavasti talvella niin, että on mukavaa liukastella kun lumi on satanut kaakeleille.

Taidan nyt lopettaa kirjoittamisen tähän. Pitäisi syödäkin jotain ennen lähtöä T:lle.