Kävelin eilen myöhään illalla katua pitkin. Paikalla ei ollut kuin pari ihmistä ja autoa, jotka pian menivät ohitse. Pidän eräästä pihasta. Siinä kasvaa hevoskastanjoita ja vaahteroita, joiden alla tuntee olevansa turvassa ja lähempänä luonnonmystiikkaa. Kuljin sen paikan ohi ja tunsin, että puiden alla on jotain. Puunhenkiä ilmeisesti, Elä maagisesti- kirjan mukaan ne tuntuvat selkeämmin pimeän aikaan kun niillä ei ole niin tärkeää osaa enää puun huollossa kuin päivällä. Ja sitä paitsi se, että pelkää pimeää metsää... ne ovat ne luonnonhenget. Niitä aistii ja siksi pelkää. Mutta olen oppinut olemaan vähemmän pelokas metsän pimeyden suhteen.

Ulkona on ihana ilma. Nightwish soi ja aurinko paistaa. Tosin kaikkein parhain kirjoitusfiilis olisi se, että olisi sateista, myrskyäisi tai olisi sankka sumu. Jos ikkunalaudat eivät olisi niin kapoisia, istuisin siinä ja katselisin ulos. Tänään ystäväni Sofia tulee meille. Ihanaa kun ketään ei ole kotona, vanhemmat lähtivät päiväkäynnille mökille ja veli on ystävineen jossain Espoon korvessa. Tässä pitäisi heittää vaatteet niskaan ja syödä aamupala. Haluaisin tanssia Stepmanian tahtiin, mutta flunssa pitää vielä otteessaan ja on nuhaa. Mutta kyllä vielä siitä. Ystäväni koulussa sanoi, että hänellä on ollut pitkään nuhaa, joka ei vain lähde. Taitaa olla samaa flunssaa. Eilen illalla kävellessäni olin unohtanut kaulaliinan kotiin, siitä käheys. Mutta nyt kaulaliina kaulassa ja teetä mukissa.