Nyt se on sitten täällä. Joulukuu. Sitä on odotettu... vai onko? Onhan se aina kiva, kun joulukuu koittaa, mutta joulun lähestyessä stressi ilmestyy mukaan. Äidinäidille ja kummitytölle pitäisi tehdä lahja. Mutta sitä ennen pitäisi ostaa safkat ja kakuntekoaineet synttärijuhliin. Sitten pitäisi valmistella synttärit, koska niiden teema on jouluinen Lappi. Tai Lapin joulu, miten sen haluaakaan sanoa. Ja synttärijuhlat ovat perjantaina. Oikea syntymäpäiväni on 15. joulukuuta. Ystäväni viettää omia synttäreitään sitten lauantaina. Pitäisi saada kasaan naamiaisasu. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on enemmän minua, mutta toinen olisi hauska.

Joululahjat pitäisi paketoida. Työharjoittelusta pitäisi selvitä. Tänään oli itse asiassa ihan mukavaa Kakkukeisarilla, olin paljon tiskissä koska halusin. Ja pääsin pesemään kermavaahtokoneen. Tein kauheasti marjakekoja ja marjakakkuja. Tai siis koristelin, en minä erityisesti niitä pääse tekemään. Kakkukeisarille oli ilmestynyt yksi perustyöharjoittelija ja sitten tet-harjoittelija. Lisäksi yksi jouluapulainen, joka muiden kommenteista päätellen oli vanha tuttu. Sellainen setä kuin Kari, oikein mukava.

"Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan"

En usko joulupukkiin, mutta tontut voisivat olla olemassa. Ne ovat niin pieniä. Keittiössä on jokin pehmeä ja lämmin henki, varmaan tonttu. Jos tonttu on, se varmaan saunoo uunin jälkilämmössä, istuu ristikon päällä ja vihtoo persiljavihdalla.

Pitäisiköhän sitä tänä jouluna yrittää tehdä riisipuuroa ja laittaa sitä pieneen kuppiin ulos? Keittiöön haluaisin laittaa, mutta isä kun on niin realisti, niin kuvittelisi, että yritän houkutella hiiriä. Ja laittaisi kupin pois. Pitäisi kehittää jokin toimintasuunnitelma.

Lasken melko usein jouluvaloja, kun kävelen aamuisin pysäkille mennäkseni työharjoitteluun. Tänään niitä oli 36, mukaan laskien omani. Kaksi jänistäkin oli. Ehkä tervehdys jumalattarelta? Toivon niin.

Juon teetä. Haluaisin lunta. Milloin sitä sataa?