Juttelin eilen Terhin kanssa yliluonnollisista kokemuksista. Esimerkiksi kummitusten läsnäolon aistimisesta tai niiden näkemisestä. Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia yliluonnollisia kokemuksia teillä muilla olisi. Eli kommentoikaa toki.

Nuorempana näin muutaman kummituksen. Vastapäisen talon rapussa näin ovisyvennyksessä valkean sumun, aivan kuin joku olisi istunut sykkyrässä. Ystäväni Terhi näki sen myös. Olin tuolloin kaupustelemassa Kevätpörriäisiä tai pinssejä, eli olin ala-asteella. Samaa kokemusta on myös Terhin kanssa siitä, kun kävelin illalla kotirappua kohti ja näin äkkiä sekunnin ajan valkoisen, ihmisen kokoisen ja muotoisen hahmon hiekkatiellä. Tuli ihan kylmiä väreitä ja vieläkin tulee kun miettii että siinä tilanteessa oli yksin. Oli pimeää, ulko-ovi oli kiinni ja käsi tärisi hakiessa avaimia. Ja noissa molemmissa kokemuksissa on kiinnostavaa se, että kun kerroin Terhille noista, hän oli kokenut samat ilman että olisimme keskustelleet aiemmin niistä. Että tuskin kaksi ihmistä voi nähdä saman harhan?

Itse tosin uskon siihen, että maailmassa on henkiä ja kummituksia, tai miten niitä itse haluaakaan nimittää. Niitä vain on, joka paikassa. Varmaan melkein joka asunnossakin on välillä jotain. Mistä pääsemmekin eteenpäin...

Olohuoneessani ollessani tietokoneella on toinen käsivarsi jäätynyt äkkiä selittämättömästi. Siitä on tosin vuosia, mutta silti. Aivan kuin joku näkymätön olisi koskettanut, kuljettanut sormiaan ihoani pitkin kylmentäen sen. Sitten jokin aika sitten näin pari kertaa valkoisen valoympyrän olohuoneen matolla. Oli pimeää, sälekaihtimet ja verhot olivat kiinni, joten ulkovalon ei olisi pitänyt näkyä. Että näin...

Lisäksi joissakin paikoissa tuntee sen ilmapiirin. En esimerkiksi siedä toisen oven eteistä, jossa on korkeita kaappeja. Se on pimeällä ihan kauhea kun tuntuu että joku lähestyy. En myöskään pidä pääoven eteisen ja televisiohuoneen väliosasta. Pimeä eteinen ja kynnys... Tuntuu kuin siellä olisi joskus jokin. Tai joku. Ja olohuoneen nurkka on iltaisin inhottava, siis silloin kun kaikki muut ovat nukkumassa. Nurkka on pimein ja siinä on nojatuoli. Nojatuolin vieressä on toinen vihreistä sohvista, jolla en haluais yöllä lojua pääpuoli tuolin kohdalla. Eihän sitä koskaan tiedä, istuuko siellä joku.

Noin vuosi sitten kun afr. kääpiösiilini Hamlet kuoli, viikon ajan kuulin Hamletin tassuttelevan lattiallani. Hamlet oli kuollut, mutta tassutteli silti näkymättömänä huoneessani. Se oli aluksi hieman pelottavaa, mutta lopuksi aika lohdullista. Sitten viikon jälkeen mitään ääniä ei enää kuulunut.

Eilen tai toissapäivänä kun tapasin Terhin ja pelasimme Stepmaniaa meillä, Terhistä tuntui kesken tanssimisen että joku seisoo hänen takanaan. Hän kysyi, seisooko veljeni takana ja sanoin että ei. Lopetettuaan kappaleen Terhi vielä vilkaisi, oliko joku hänen selkänsä takana. Hän sanoi, että tunne oli vahva ja hän oli ollut kuulevinaan, että joku oli liikuskellut. Hassua sinänsä, koska joskus kun olen iltaisin pelaillut yksin, niin samankaltainen tunne on hiipinyt paikalle. Ihan jännää silleen, että asunnossamme on satunnaisesti joku. Ei se oikeastaan haittaa, kunhan se joku ei aiheuta mitään ahdistusta, pelkoa tai esineiden liikuttelua. Muutenkin on ihan todennäköistä, että näissä asunnoissa liikuskelee jotain, sillä talot ovat ainakin 50 vuotta vanhoja.

Tiede ei pysty selittämään näitä tuntemuksia, sillä miten suurella osalla ihmisellä voisi olla esimerkiksi harhoja? Ja samoista asioista? Minusta tiede pyrkii selittämään liikaa. Kaikkea kun ei yksinkertaisesti voi selittää. Ihmisellä on ruumis ja sielu, ja elävänä energiakenttä eli aura. Jos esineessä tuntuu olevan auraa, se johtuu ihmisten kosketuksista. Tai eläinten.

Lisäilen muita kokemuksia kun ne tulevat mieleen. Katulamppu välkkymässä päälle ja pois kun kävelen ohitse...