Aamulla oli sen verran hehkeä olo, että päätin jäädä kotiin. Otin videokuvaa itsestäni aamulla, mutta älkää kuvitelko että julkaisisin sen täällä. Näytin aika karmealta. Hiukset sojottivat joka suuntaan, silmien alla oli mustat varjot, naama oli pöhöttynyt unen jäljiltä ja näytin todella väsyneeltä. Pisteenä iin päälle ääneni oikein tihkui seks--- siis flunssaa.
Pari hyypiötä kävi täällä tarkistamassa parvekkeen puoleisen seinän kunnon. Onneksi lähtivät aika pian. Kävin tuossa aiemmin kaupassa ja oli mielettömän ihana rankkasade. Asfaltti ja hiekkatie tulvivat, nurmikolla oli lätäköitä ja ihana ropina sateenvarjoon. En yhtään ihmettele, että Totoro ihastui siihen ääneen. (Hayao Miyazaki: Tonari no Totoro, anime-elokuva) Tunsin itseni aivan Totoroksi, kun kävelin kaupasta kauppakassin kanssa (broilerin fileesuikaleita, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, valkosipulia ja jäätelöä) ja seisahduin hetkeksi lempikuuseni katveeseen. Sade jotenkin elävöittää. Sitä tuntee, että elää enemmän kuin olisi elänyt ilman sadetta. Kaipa olen entisessä elämässäni ollut puu?
Laitan äidille ja veljelleni päivälliseksi ruokaa ja lupasin tyrskiä ruoan täyteen räkää. :) Olisi tiedossa couscousia, broileria ja wokkikasviksia. Tekee mieli tehdä ruokaa, kun yleensä täällä syödään eineksiä tai linssejä sellaisenaan. Halusin jotain vaihtelua arkeen.
Aloitin tuossa tekemään kollaaseja. Olen tässä useasti leikellyt nättejä kuvia kiiltäväpintaisista mainoksista ja muista lehdistä. Viime vuonna tein monelle ihmiselle joululahjaksi kollaasitöitä. Mitään aihetta ei ollut, mutta pyrin värien liukuvuuteen ja esimerkiksi veljeni lahjassa käytin samaan skaalaan sopivia värejä, kuten oranssia ja ruskeaa.
Huomenna pitäisi mennä vedenpuhdistamolle ryhmän kanssa, saa nähdä pääsenkö. Olisi kiinnostavaa mennä, sillä olen ollut siellä aiemminkin kun isä vei meidät vuosia sitten kesälomailemaan sinne. Muistan sen, että se vesi, joka siellä pyöri, oli karmean väristä, eikä muistuttanut yhtään sitä mitä hanoistamme tulee. Ja haju oli sanoinkuvaamaton. Tai ei ehkä ihan, sitä voisi kuvailla sanoilla "julkiset vessat", "kaalikeittoa sukkamehun kera" ja "huoltamattomat viemärit". Että tosiaan olen ihan innoissani menemässä sinne. Ja tuo ei ollut edes sarkasmia. Olen kai sitten jonkinlainen masokisti... Mutta hei, tuo KUULUU ympäristökasvatukseemme.
Nyt alkaa yskää pukkaamaan ja täytyy todeta taas kerran, että unohdin ostaa timjamia. Mutta onneksi täällä on Joutsasta saatua Sysmähunajaa ja cayannea. Cayanne avaa tukkoisen nenän ja mietona kurlausvetenä sopii kurkkukipuun, jota minulla ei onneksi enää ole. Yritän saada ystäväni Terhin tulemaan koneelle. Sain hänen blogistaan idean uuteen, omanlaiseen blogiini. Olen aiemmin kirjoittanut mm. laihduttamisesta, kirjoittamisesta ja elämästä, mutten niin laaja-alaisesti kuin nyt aion kirjoittaa. Sade vaihtui auringonpaisteeseen. Ja heti tuli nuutuneempi olo. Ehkä sittenkin olin joskus kasvi.
Kommentit