Luen tällä hetkellä Terhin lainaamaa Elä Maagisesti-kirjaa, kirjoittanut Ted Andrews ja pohdin puunhenkiä. En ole aiemmin paljoa pistänyt merkille puiden energioita, paitsi että jos seisoo silmät kiinni ja kävelee, huomaa puut edessään. Mutta wiccasta kiinnostuttuani aloin havannoida uusia asioita puista.

Tammen olen tuntenut aina hirveän voimalliseksi puuksi. Äskettäin olin kävelyllä ja päätin kävellä tammen luokse. Tammen edessä tunsin valtavan energian. Se tuntui jopa metrin päässä puusta, kun taas jos vertaa vaikkapa koivuun, niin sen energian alkaa tuntea vasta ihan lähellä. En osaa selittää energian tunnetta, se on jotain niin erilaista. Mutta puuta lähestyessäni tiedän, että sen ympärillä on jotain ilmaa tiheämpää.

Pari kertaa oletan nähneeni puunrungossa kasvot. Ensimmäisenä tulee mieleen, että näinköhän minä oikein ja ihan varmasti vain kuvittelin asian. On aika surullista, että lapsena voi omaksua helposti kaikenlaista oppia, mutta aikuisena muuttuu skeptiseksi eikä näe paljoakaan. Esimerkiksi: näin lapsena kummituksia, mutta enää en näe. Tosin en haluaisikaan. Kummitukset ovat jotain käsittämättömän ahdistavaa, niistä kun näkee läpi ja kun on oppinut pelkäämään. Mutta puiden henget... mökillä ollessani katselin aitan luona seisovaa puuta. En tuojottanut, mutta katseeni harhaili puun kohdalla ja äkkiä näin lempeät naisen kasvot puussa. Räpäytin silmiäni ja kasvot taisivat pysyä hetken, mutta ne katosivat lopulta kun keskityin hetkeksi muuhun ja katsoin sitten taas uudestaan.

Haluaisin oppia näkemään luonnonhenkiä. Me tulemme luonnosta ja olemme etääntyneet siitä hirveästi. Oletamme, että olemme maapallon hallitseva laji ja että voimme hallita kaikkea muuta. Mutta tosiasiassa meidän pitäisi koettaa elää kuten ennenkin, luonnon kanssa.

Ehkä opin näkemään puunhenkiä. Aion ainakin yrittää sinnikkäästi.