Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

21-vuotias nainen kirjoittaa mitä kirjoittaa, silloin ja tällöin, ja aina kun tuuli kääntää uuden sivun runokirjassa. Aiheina elämässä mm. kondiittoriksi opiskelu, kirjoittaminen, luonto, luonnonnoituus, ystävät.

Kommentonti sallittu. Onko sitä pakko pyytää, että sitä saa?

01.10.2009 - 00:15

Tämän viikon aiheena oli kosto.

Minut kaadettiin maahan,
minut leikattiin pois
Tätä tuskin kukaan puu
koskaan toivois,

mut vaikka riistettin pää
ja kädet vietiin
taru lopu ei tää
en sano näkemiin.

Olen vahva mä vain
taimet pinnalle työnsin,
kanto? vaivainen vai?
itseni uusiksi löysin,

minä kostoni puisen
syöksen tupestani,
kamppaan metsurin tuon:
"kömmi suostani!"

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 01.10.2009 - 05:33
Raidan kosto.
Pisara kirjoitti 01.10.2009 - 06:12
Ei, en tahdo Ikeaan! huusi puu kun metsuria kamppasi;)
Ilona kirjoitti 01.10.2009 - 12:05
asenne kohdallaan
kahil77 kirjoitti 01.10.2009 - 14:02
Kostohan se :)
aino kirjoitti 01.10.2009 - 17:31
Kosto mikä kosto.
Seamrog kirjoitti 01.10.2009 - 17:49
Jeiiiijjjjj. Oli vähän fiilistelyä. En aina jaksa kirjottaa noin taiteellisesti.
Tuulenkuje kirjoitti 01.10.2009 - 17:53
Kiitoksia kommenteista. :)
erikeeper kirjoitti 02.10.2009 - 17:05
Puun kosto on kamala!
arleena kirjoitti 02.10.2009 - 20:10
Puun kosto on rakentava. Ottaisimmepa oppia siitä.
Vera Mumia kirjoitti 05.10.2009 - 22:42
paremmin ei voi enää kostaa.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code