Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen:

http://tuulenkuje.blogspot.com

Se vaikuttaa vähän paremmalta, mutta vaihdan takaisin jos ei toimi. :)

Olen viimeistä kertaa leipuri-kondiittorin koulutuksessa työharjoittelussa ja työharjoittelupaikkani on Sweet Decor.

Olen tehnyt mm.

39 marsipaanilasta

joille tänään maalasin sydämen ja ripset.

Sitten tänään tein lähes 400:lle vauvantossulle spritsaamalla koristeet.

Vielä 2,5vkoa jäljellä. :) Mukavaa tuolla on.

Olin vajaa viikko sitten eräällä tutullani ja päätin repäistä: minulla ei ole mitään lävistyksiä, mutta nyt päätin ottaa korvikset. Valmistuminenkin on jo ovella, ja haluan juhliin nätit korvakorut. Niinpä tuttuni rei'itti minut. Molemmissa korvissa samanlaiset.

Päätin yhtenä päivänä tutkia, mitä kaikkia kynttilöitä löydän huoneeni eri koloista.

Olihan noita tuikuista kruunukynttilöihin. Erikoisempia oli mm. auringonkukkakynttilä:

Ja merikynttilä:

Eniten tykkäsin kruunukynttilöiden värivalikoimasta:

Kynttilöiden värimerkityksiä:

valkoinen: viattomuus, neitseellisyys, puhtaus, puhdistaminen
keltainen: iloisuus, energia
oranssi: luovuus, energia
vaaleanpunainen: rakkaus
punainen: rakkaus, aggressio, energia, lämpö
sininen: rauhallisuus, tyyneys, luovuus, viileys
vihreä: parannus, energia, rauhallisuus
ruskea: maan sävyt, eläinten parantaminen
musta: kielteisyys, kielteisyyden karkotus, suojaväri
hopea: kuun ja jumalattaren symboliikka
kulta: auringon ja jumalan symboliikka

Suitsukkeitakin löysin. Laventelia, meren tuoksua ja vaniljaa. Muistelin, että olisi pitänyt olla jasmiinia ( ? ), mutta sitä ei löytynyt.

Olin ollut hieman liikaa poissa eräältä konditoriakurssilta, mutta korvasin tunteja iltaryhmän parissa neljän jälkeen. Minun piti tehdä kreemitäytekakku, joka onnistui ja josta olen ylpeä.

Ja sitten murheenkryyni: grillagemassasta tehty muna. Grillagemassa tehtiin isomaltoosista (sokerialkoholipuru), tärkkelyssiirapista ja pähkinästä. Käytin sitä mitä oli saatavilla ilman varastoon menemistä, eli mantelinlastua (joka näyttää parhaimmalta) ja kookoshiutaleita. Isomaltoosi sulatetaan valurautapaistinpannulla ja siihen sekoitetaan tärkkelyssiirappi. Lopulta mukaan laitetaan pähkinät ja massa kipataan öljytylle leivinpaperille. Sitten se kaulitaan toisen öljytyn leivinpaperin alla litteäksi. Odotellaan jäähtymistä vähän aikaa ja massan ollessa pehmeä kipataan öljytylle muotille.

Tasoitin munankuoret sileäksi. Kädessäni minulla oli puuvillahanskat ja niiden päällä kertakäyttöhanskat. Sitten leikkasin reunat pois ja katsoin, ettei massa ole takertunut muottiin kiinni. Hiljalleen massa jäähtyi ja lopulta kiinnitin puolikkaat yhteen koristeltuani ne pikeerillä (valkuainen, tomusokeri, sitruunahappo, väriaine).

Oi että kun on hieno!! Vuoret olivat ok, mutta kahden puolikkaan sovittaminen yhteen... Argh. Se oli hankalaa. Mutta marsipaania peittämään rumat saumat. :)

Olin eräs päivä ystäväni kanssa Viherpajalla, jossa käytiin japanilaisessa puutarhassa, kaktuserämaassa ja viherosioissa ostamassa kasveja. Mukaani saapui iso traakkipuu, sorvarinpensas ja iloinen mieli.

Näimme mm. linnun näköisen kukan:

Kiljuu kai kasvun onnesta?

Kaktuspuolella oli siilikaktuksia. <3

 Tuh tuh.

Sitten rakastuin jälleen kerran japanilaiseen puutarhaan:

Puusilta ja karppilammikko. Osa karpeista oli ihan valtavia, jotain 30-50cm.

Olisimme vain halunneet jäädä puutarhaan tunneiksi, haistelemaan vehreyden ja mullan tuoksua. Siellä oli niin kaunista ja rauhallista. Teehuonekin siellä oli. Ja sammakoita karppilammessa. Suosittelen kovasti, että käytte Viherpajalla, jos teillä suinkaan on mahdollisuus. Japanilainen puutarha on halpa, muistaakseni euron ja Viherpajan sivuilta voi tulostaa lipukkeen, jolla pääsee ilmaiseksi. Ja kasvit ovat halpoja (paitsi isot ja bonsait). Traakkini maksoi viisi-seitsemän euroa, tavallisessa kukkakaupassa se olisi ollut parisenkymppiä.

Olen nyt hieman saanut voimia jatkaa kirjoittamista. Sen verran uutisia lyhykäisesti, että opinnäytetyö on tehty sekä näytetty. Onnistui hyvin ja symboliikkaa ihailtiin. Nyt on alkanut viimeinen työharjoittelu Sweet Decorissa.

Opinnäytetyöni aiheena oli Neljä vuodenaikaa. Tässä syksyn harjoituksia. Halusin kokeilla, sopiiko päälle porkkanakiille ja sen alle pecanpähkinäsuikaleita. Ei sopinut.

Olin tottunut pakastamaan leivokset ja pinta kärsi siitä. Mutta maku oli muuten ihan kiva.

Tässä sitten koko vuodenpyörä:

Kaikkien leivosten pohjassa on keksinmuru ja sisältönä pannacotta eri mauilla. Talvessa on laventeli.

Keväässä on limenkuori. (vihreä on macchaa eli vihreäteejauhetta)

Kesässä on mansikka-aromi. Ja päällä sitruunankuorikeite. (ideana että pannacotan väri ei muutu)

Ja syksyn makuna on pistagepasta. Päällä värjättyä kookoshiutaleita ja siilejä.

Näyttö meni hyvin ja niin suullinen esityskin. Tänä aikana opin käyttämään muistitikkua.

Pidän nyt blogaustauon, koska masennus ja burn out ovat niin pahoja ettei opiskelustakaan meinaa tulla mitään. Pahoittelen asiaa. Katsellaan sitten myöhemmin keväällä, jos auringonvalo antaisi energiaa.

En löydä mistään kameran johtoa, jotta saisin kuvat koneelle. :( En tykkää koskaan laittaa kerralla hirveää määrää, koska silloin niiden järjestelyssä ja jonottamisessa kestää liian kauan. Luonnosta on uusia kuvia, samoin koulujutuista.

Ihan hirveä stressi. Viime viikon keskiviikkona, jos oli oikein, alkoi itkettää kesken koulupäivän, jolloin syöksyin vessaan. Kovin traagista, mutta se ei ollut hauskaa. Tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Työharjoittelupaikka ei ole vielä. Portfoliota en ole aloittanut. Yritystoiminnasta pitää tehdä kirjallinen osio. Opinnäytetyötä en ole aloittanut. En edes tiedä, mitä kaikkea tekisin opinnäytetyöhöni, sillä aihe on liian laaja, lisäksi masentaa kauheasti ja joudun ehkä suorittamaan yhden kurssin uudelleen liiallisten poissaolojen takia.

Unohdin tyystin Imbolgin juhlimisen viime kuussa. Se olisi ollut 2.2. Oestara on kohta, se on tammen päivänä 21.3. (Ainoa päivä jolloin voi syntyä Tammeksi druidien puuhoroskoopin mukaan.) Sitä en aio unohtaa. En vain aina muista kaikkia juhlia, koska en ole niin perehtynyt pakanuuteen.Yritän saada koulun ensin pois tieltä. En muuten edes tiedä, mitä haluan tarkalleen tehdä koulun päättymisen jälkeen.

Ensimmäisiä keväänmerkkejä huomasin muutama viikko sitten, kun talitiainen lauloi. Nyt aurinko paistaa, plussaa on, jäät sulavat ja muut linnut karaisevat kurkkujaan. Olisikohan vielä pajunkissoja?

Ihanaa kun on alkanut uusi kieli koulussa, saksa. Olen jo pitkään halunnut oppia saksaa. Vaikka kyse onkin alkeiskurssista ja konditoriasanastosta, olen silti todella innostunut. Saksa on kaunis kieli. Ich liebe Deutsche.

Luen juuri kirjaa Kuninkaan lohikäärmeestä, kirjoittajana Naomi Novik. Kaunis kirja, lohikäärmeitä ja historiaa Napoleonin ajalta.

En ole pitkään aikaan jaksanut kirjoittaa tänne kun koulutyöt painavat päälle. Pitäisi tehdä portfolio, yrityskurssin omaan yritykseen 4 tuotetta, opinnäytetyötä pitäisi alkaa harjoitella. Onneksi on hiihtoloma niin voi rentoutua ja viettää aina jokaisen loppupäivän koulutöistä stressaten.

Musiikkia, joka on ihanaa:

Vienna Teng: Harbor
Vienna Teng: Gravity
Vienna Teng: Between
Vienna Teng: My Medea
Vienna Teng: Green Island Serenade

Tästä pitää kohta lähteä. Anteeksi leivontakuvien puutteellisesta määrästä, en ole vielä saanut kuvia koneelle kun niitä on kauheasti ja johto on hukassa. Mutta nauttikaa ihmiset ulkoilmasta.

En ole vähään aikaan jaksanut kirjoittaa. On ollut ihan hirveästi menoa. Uusi vuosi vierähti käyntiin ja lunta on tuprunnut sakeasti viime päivinä. Pihaltamme kaadettiin neljä puuta, joista yksi oli hevoskastanja ja muut pihlajia. Niitä puita tulee ikävä, etenkin pihlajien kanssa olen tullut toimeen erityisesti. Kauheaa oli palata koulusta ja nähdä, kuinka paikalla ollut teurastusryhmä on jättänyt ruumiit paloteltuina hankeen. : (

Viimeinen puolivuotinen koulussa käynnistyi. Koulussa oli näyttö, tein fantasiakakun ja kolmonen tuli kaikesta. (kolme on paras) Erikoismaininta hyvistä pikkuleivistä, joiden eteen olin nähnyt vaivaa. : )

Eräänä aamuna koulussa oli vähän kiire ja painoin veistä kämmenelläni vähän tavallista kovemmin; piti leikata ja punnita 6,4kg voita murotaikinaa varten, olin murotaikinaryhmässä. Noh, veitsi lipsahti ja tökkäisi suoraan vasempaan kämmeneen. Verta tuli kauheasti ja menin nopeasti terveydenhoitajalle. Paperisia käsipyyhkeitä oli annettu, kiitos ryhmäläisille, mutta pian nekin olivat aivan verisiä. Minut kiidätettiin ambulanssilla Herttoniemen terveysasemalle ja tikit laitettiin. Että semmoinen reissu. Tikit olivat viikon ja viime keskiviikkona ne otettiin pois. Puolet pikkusormesta hieman puutunut vieläkin, johtuu mitä luultavimmin ihon pienten hermojen katkeamisesta. Nyt se on sentään vähän parempi.

Tänään käytiin ryhmän kanssa Porvoossa. Tutkimme erilaisia konditorioita ja lempipaikakseni valitsin Pienen suklaatehtaan, jossa eräs yrittäjä-mies tekee käsin suklaakonvehteja. Ostin mukaani neljä konvehtia:

-viherpippuri-mansikka
-sitruuna
-earl grey
-tryffeli

Käytiin myös Brumbergin myymälässä ja kotiin vein tuliaisiksi mokkasuklaapatukoita. Vanha kaupunki oli todella kaunis etenkin nyt kun oli lunta. Siellä olisi kiva pitää omaa myymälää.

Huomenna tulee saksalainen ukkeli pitämään luentoa ja näyttämään, miten Saksan maalla tehdään leivonnaisia. Ja torstaina on koulussa rekrypäivät ja käydään joukolla Ekbergin leipomotiloissa - saapa nähdä onko esimieheni siellä. :)

Tänään on sitten enää 5 yötä jouluun. Eikä ole yhtään joulufiilis. Pitäisi alkaa tekemään kahta joululahjaa valmiiksi ja paketoida lahjat. Ja jos näen tänään vanhan lukioaikaisen koulukaverini, pitää tehdä hänelle jokin lahja. Yleensä hän on antanut lahjan.

Stressiä.

No niin, taas on se aika vuodesta: syntymäpäivä. Täytän 21 ja tänä vuonna se ei tunnu missään. Muistan, että viime vuonna minulla oli kahdenkympin kriisi:

"Apua, olen puolessa välissä neljääkymmentä!"

Mutta nyt se ei tosiaan tunnu miltään. Eilen meinasin unohtaa jopa syntymäpäiväni. Jonkin verran tiedän, mitä saan, mutta onneksi osa on jäänyt salaisuudeksi. Laitan sitten kuvia kun saan lahjat. Pitäisi muutenkin laittaa lauma kuvia koneelle.

Tänään on viiden tunnin päivä koulussa ja olemme konditorialuokassa. En tiedä mitä teemme, mutta toivottavasti jotain kivaa. Eilen saimme toisen kondisopettajan johdolla konvehdit valmiiksi. Minä ja A temperoimme tumman suklaan ja teimme täytteen jossa oli

-valkoista suklaata
-mustaherukkapyreetä
-vaniljaa
-anista
-tärkkelyssiirappia
-voita

Ja eilen sitten perjantain hyytyneiden konvehtien päälle laitoimme pohjan. Meillä oli paras temperointi, koska saimme ihan älyttömän kiillon. :) Olen ylpeä.

Nyt on pakko mennä, että ehtii syödäkin.

Kuten Gallen-Kallela,
minä pyysin pulkkaa olemaan vaiti,
näyttelemään viatonta sinistä esinettä

jotta valkoinen lokki
pysyisi ihan paikoillaan.

Huh, nyt on jo toinen päivä. Eilen kalenterista lennähti enkeli, tänään sieltä kierähti joulukoriste. Kuuntelen juuri ärsyttävää "Rudolph the Red Nose Reindeer"-laulua. Englantilainen/amerikkalainen joulumusiikki on ärsyttävää.

Pääsin pursottamaan tummaa suklaata muotteihin, jotka menevät kai Stockmannin Sacher-kakkuihin. Tein niitä 342 kappaletta. Ja tiramisuleivoksia. Huomenna on viimeinen työharjoittelupäivä tänä vuonna. :D

Ostin ruoat synttärijuhliini ja sitten pitäisi miettiä koristeet. Kaivaa jouluvalot ja miettiä ohjelma loppuun. Paketoida kaverin synttärilahja ja päättää, minkä naamiaisasun laitan lauantaiksi.

Olisimme olleet menossa joulukuun toisena viikonloppuna käymään Forssassa hänen kummitädillään E:llä, mutta T ei ole varma, saako bensarahan. Olisi tosin ollut ihanaa ajella autolla jouluisessa maisemassa, mennä E:lle, jossa tuoksuu kahvi ja joulukoristeet somistavat seiniä ja ikkunoita. Vaellella Forssan keskustassa, kadota tunneiksi antikvariaattiin ja tuhlata rahat kirjoihin. Se olisi ollut jouluista. Olla pienessä paikassa, sitten palata takaisin muiden joulujuttujen pariin.

Huomasin juuri, että talonmies on laittanut pihakuuseen valot! Eilen niitä ei ollut, mutta tänään on. Ihanaa. :) Nyt alkaa tosiaan joulu hiipiä lähemmäs.

Nyt se on sitten täällä. Joulukuu. Sitä on odotettu... vai onko? Onhan se aina kiva, kun joulukuu koittaa, mutta joulun lähestyessä stressi ilmestyy mukaan. Äidinäidille ja kummitytölle pitäisi tehdä lahja. Mutta sitä ennen pitäisi ostaa safkat ja kakuntekoaineet synttärijuhliin. Sitten pitäisi valmistella synttärit, koska niiden teema on jouluinen Lappi. Tai Lapin joulu, miten sen haluaakaan sanoa. Ja synttärijuhlat ovat perjantaina. Oikea syntymäpäiväni on 15. joulukuuta. Ystäväni viettää omia synttäreitään sitten lauantaina. Pitäisi saada kasaan naamiaisasu. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on enemmän minua, mutta toinen olisi hauska.

Joululahjat pitäisi paketoida. Työharjoittelusta pitäisi selvitä. Tänään oli itse asiassa ihan mukavaa Kakkukeisarilla, olin paljon tiskissä koska halusin. Ja pääsin pesemään kermavaahtokoneen. Tein kauheasti marjakekoja ja marjakakkuja. Tai siis koristelin, en minä erityisesti niitä pääse tekemään. Kakkukeisarille oli ilmestynyt yksi perustyöharjoittelija ja sitten tet-harjoittelija. Lisäksi yksi jouluapulainen, joka muiden kommenteista päätellen oli vanha tuttu. Sellainen setä kuin Kari, oikein mukava.

"Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan"

En usko joulupukkiin, mutta tontut voisivat olla olemassa. Ne ovat niin pieniä. Keittiössä on jokin pehmeä ja lämmin henki, varmaan tonttu. Jos tonttu on, se varmaan saunoo uunin jälkilämmössä, istuu ristikon päällä ja vihtoo persiljavihdalla.

Pitäisiköhän sitä tänä jouluna yrittää tehdä riisipuuroa ja laittaa sitä pieneen kuppiin ulos? Keittiöön haluaisin laittaa, mutta isä kun on niin realisti, niin kuvittelisi, että yritän houkutella hiiriä. Ja laittaisi kupin pois. Pitäisi kehittää jokin toimintasuunnitelma.

Lasken melko usein jouluvaloja, kun kävelen aamuisin pysäkille mennäkseni työharjoitteluun. Tänään niitä oli 36, mukaan laskien omani. Kaksi jänistäkin oli. Ehkä tervehdys jumalattarelta? Toivon niin.

Juon teetä. Haluaisin lunta. Milloin sitä sataa?

Työharjoittelu on onneksi melkein ohi. Enää neljä päivää ja sitten pääsen taas kouluun. Perjantaina tai torstaina, en ole varma, oli näytön arviointi. Ja koska 1-5 -asteikko on muutettu 1-3:ksi, ehdin olla varma että saan keskiarvoksi kakkosen, mutta kolmonen pamahti. Olen iloinen. Ja oli kiva nähdä ryhmänohjaajaammekin.

Joululahjat on ostettu, mutta mummolle ja kummitytölle täytyy tehdä vielä lahja. Haluaisin tehdä joulukarkkeja, mutta jos annan niitä mummolle, ne ovat vain tilapäistä taidetta. Äidinäitini on taiteilija ja hän arvostaa itsetehtyjä joululahjoja. Viime vuonna annoin hänelle lahjaksi itsetehdyn kalenterin, kuukauden jokaiselle päivälle luontokuva.

On stressiä joulusta. Tänään vietettiin pikkujoulua kotona ja syötiin valmiskinkkua ja perunalaatikkoa. Ihan hyvää, kunhan ei tämän jälkeen ennen jouluaattoa enää syödä. Hain kellarista kyntteliköt ja nyt kun näitä on jonkin aikaa katsonut, niin iskee sellainen "pakko saada noi pois, pakko saada noi pois, ei ole yulefiilis, en kestä".

Eilen olin ystäväni S:n kanssa Butterfly- nimisessä yökerhossa. En haluaisi mennä enää. Sisustus psykedeelinen kukkakuvioitu, ja kahta lajia ihmisiä: naiset pissiksiä, miehet lähinnä ulkomaalaisia. Ulkomaalaisia vastaan ei ole mitään, kunhan he vain käyttäytyvät nätisti eivätkä hamua heti sänkyyn. Oli öllöttävää mennä tanssilattialle kun

a) en ollut tanssinut vähään aikaan ja tuntui etten osaa ja
b) ulkomaalaiset katselivat nurkista ja miettivät kenet saisi kaadettua.

Kaverini S oli kuullut joltakin vanhalta kaveriltaan, että esim. juuri BF:ssä jotkut tekevät niin, että tulevat vasta yhdentoista jälkeen. Suunnitelmana se, että naiset jotka ovat tulleet aiemmin, ovat juoneet jo muutaman, jolloin heidät olisi helpompi voittaa puolelleen.

Kerran aiemmin kun olin BF:n entisen kuosin, Baarikärpäsen ja nykyisen risteymän välimaastoisessa yökerhossa (vaikeaa vaikeaa), niin joku tumma tuli pokaamaan. Sanoi nimekseen Fred ja sitten tuli kuuluisa lause:

"I think we have a soul connection."

Olin vaan että saletisti. Ja silloin S:ää yritti joku muu tumma, yritti sanoa että koska olen S:n kanssa, hän veisi minut autollaan S:n kotiin ja veisi S:n 'käymään' kotiinsa. Siis aivan varmasti menemme vieraan tumman miehen autoon. Tuskin viitsisin edes vieraan naisen autoon mennä.

Ei ole yhtään joulufiilis ja saan melkein ihottumaa siitä, kun ajattelen että tiistaina on jo joulukuu.

En keksinyt otsikoksi muuta kun tuota kuuntelen nyt. Tulin käymään kotona kun menen kohta lääkärille. Pääsen taas valittamaan obsessioistani. Saa nähdä millainen masennus taas diagnosoidaan. Kasiluokalla diagnosoitiin keskivaikea, josta tuntui että selvisin... mutta Hamlet- siilin kuoleman jälkeen on taas masennus hiipinyt mieleen. (Hamlet, afrikkalainen kääpiösiili. Ensimmäinen lemmikkini, kaunein urossiili päällä siilimaan.)

Jes. Alkoi ahdistaa. Mutta tunnin kuluttua lähdenkin. Ehkä näen tänään T:tä. Joulukortteja haluaisin ruveta tekemään, mutta työharjoittelun ja säiden takia ei ole kunnolla joulufiilis. Kaikki tuntuu syksyiseltä, kun sataa vettä, on leutoa ja kun syksyn työharjoittelut ovat olleet aina loka-marraskuussa. Lasketaanhan marraskuu syksyyn, mutta haluaisin silti edes huurretta maahan ja ikkunoihin.

Tuossa tuli vadelmatartaletteja tehtäessä työkaveri P:n kanssa puheeksi fantasiakirjoittaminen ja peikot. Ja sitten seurasi kiinnostavaa keskustelua...

P: "Eihän peikkoja ole olemassa."
M: "Niin no... miten sitä nyt ottaa. Ei sitä tiiä."
P: "Sä siis haluaisit että niitä olis olemassa?"
M: "Jaa, en nyt tiiä."

En rupea tokaisemaan ihmisille suoraan että joo, minä luulen että peikkoja on, mutta ne eivät vain näyttäydy meille koska emme niihin usko. Sanoin kuitenkin, että tavallaan niitä voisi olla, koska uskontooni kuuluu kaikenlainen luonto yms.

P: "Mikä uskonto sulla sitten on?"
M: "Sellainen luonnonuskonto. Luonto on tärkeä ja kaikki tulee luonnosta. Wiccalaisuus."

Kyseli vähän miten wicca kirjoitetaan. Ja sitten tuli uteliaita kysymyksiä siitä, että mikä wiccan ideologia on, onko wiccassa jumalaa ja mitä mieltä olen maailmankaikkeuden synnystä. Ihan kiva siinä oli vastailla kun pääsi vauhtiin. En rupea mainostamaan wiccaa, koska emme yritä käännyttää ketään tai tuputtaa uskontoamme.

Kerroin hänelle sitten pääkohdat wiccasta, että on suuri voima, joka tulee luonnosta, ja joka jaetaan maskuliiniseen ja feminiiniseen voimaan, joita voi halutessa kutsua jumalaksi ja jumalattareksi. Kaksi pääsääntöä wiccalla on, 1. älä vahingoita luontoa, eläimiä ja muita ihmisiä. 2. teit sitten hyvää tai pahaa, se tulee kolminkertaisena takaisin.

Ja maailmankaikkeuden syntyyn vastasin sen, miten itse uskon. Eli on ollut alkuräjähdys, mutta siihen liittyi henkivoimia. Kietoutuivat maapallon henkisyydeksi.

Ihan kivahan siitä oli keskustella. En muutenkaan ole paljoa suuta avannut työharjoittelussa. Ja kyseinen henkilö tuntuu suhtautuvan asioihin rennosti, vaikka onkin itse uskovainen. Mielestäni on kiva, että kaksi eri uskonnon ja näkemyksen omaavaa ihmistä pystyy keskustelemaan rauhassa omista ideologioistaan ja uskonnoistaan.

En ole vähään aikaan kirjoittanut, koska olen ollut työpäivien jälkeen niin väsynyt. Herään noin puoli viideltä, menen kuudeksi KakkuKeisarille ja pääsen siinä yhden aikaan. Tämä viikko on ollut vähän kivempi kuin ensimmäinen. Olen tehnyt mm.:

-tiramisuleivokset *kalvot muotteihin, massa sisään, tasoitus, jääkaappiin. Myöhemmin pakkasesta ulos, leivinpaperi irti, leivokset muotista pois, kaakaojauhe päälle, muovit pois, asettelu leivospapereille ja pakkauksiin.

-pizzat *tomaattikastike pohjalle, päälle juusto, sitten kinkkua, sitten pari ananaspalaa ja pizzamaustetta. Oli siellä myös kasvispizzoja, niitä en tosin ehtinyt tehdä.

-possukakkujen valmistuksen tarkkailua

-marenki-kahvikreemileivokset *kreemin levittäminen marenkipohjalle, kokoaminen, leikkaaminen

-tiskaus ja roskien vienti *siitä tuskin tarvitsee sanoa mitään. Mutta tiskaaminen on kivaa kun on pesukone. Ja astianpesunurkassa on lämmin.

-quichet *pohjien painelu vuokiin, munamaidon laittaminen täytteen päälle

-mansikkatäytekakut *pohjien kostutus, mansikkahillon ja kerman lätkäisy pohjalle, reunojen siistiminen, asettelu leivinpaperille

-voileipäkakut *leikkasin paloja sitruunoista, tomaateista ja kurkuista ja sain koristella kalavoileipäkakkuja, päälle tuli sitruunaa, kurkkua ja lohta

Tuossa joitakin. Olen aika iloinen, että olen päässyt tekemään juttuja, toisin kuin edellisissä työharjoittelupaikoissa (Marian konditoria, Ekberg - paitsi että kyllä se Ekberg oli parempi kuin ensimmäinen.)

Tosin joitakin ongelmatilanteita on ollut, pari ärsyttävää vakkaritätiä. Yksikin töni minut sivuun, eikä siis pyytänyt että voinko väistää. Ja kun yritin palauttaa sitruunoita, kurkkuja ja tomaatteja (leikkelin voileipäkakuille), työnsin täydessä kylmiössä yhtä pinnaa niin, että se teki pahan vekin yhteen suklaakakkuun. :S Oli aika fail olo sen jälkeen. Mutta yksi tyyppi sanoi, että se olisi sitten asianomaisen tekijän ongelma. :p Hän kai luuli, että teki sen kun sanoin että tuohon oli tullut tuollainen, sillä hän järjesteli tiiviimmäksi kylmiötä. Olisin ottanut täyden vastuun, jos olisi kysytty myöhemmin kuka aiheutti tuon. :/ Nolottaa vieläkin.

Se täytyy sanoa, että tuolla KakkuKeisarilla on saamarin hyvät ruoat, samassa paikassa on joku thaityylinen ruokala ja sieltä tulee aina lounasta. AIka tulista, mutta hyvää. Tosin poronkäristyksen kanssa tarjottu wasabiperunamuusi oli kauhean makuista. Niin kuin virolainen poika sanoi, mätäräikas. (pippurinen?) Lisäksi tuolla tosiaan pääsee tekemään, muttei ihan kunnolla, silti paremmin kuin aiemmin. Ja vaikka myöhästyisi tai tekisi virheen, kukaan ei huuda. Se on minusta ihan loistavaa. Kun on unilääkkeet, saatan nukkua pommiin ja on ihanaa, kun esimies ei huuda tai näytä vihaiselta. Yksikin tyyppi sanoi, että ei se mitään, jos myöhästyy kun kaikille voi sattua niin. :)